“Hyppäsin mukaan hypeen”

– Anne-Mari Kantanen, neurologian erikoislääkäri

Ajauduin neurologian pariin sattumalta. Valmistuessani en ollut ollenkaan varma siitä, mitä haluaisin isona tehdä. Yleislääkärin työ laaja-alaisena osana koko terveydenhuollon systeemiä oli yksi vaihtoehto. Operatiiviset alat olin jo varhain sulkenut toivelistastani pois. Kolmen kuukauden työskentely neurologian klinikassa sai minut näkemään alan kiehtovuuden. Alalla oli hypeä, jossa tuntui hyvältä olla mukana.

Neurologia oli saamassa akuutteihin sairauksiin uusia hoitomuotoja, kuten liuotushoidon. Myös kroonisten sairauksien lääkehoidot kehittyivät nopeasti. Kaikessa oli eteenpäin menemisen maku. Minusta tuntui, että neurologiassa voisi yhdistyä toiveeni tehdä laaja-alaista lääkärin työtä ja päivystyskin tuntui vuosi vuodelta vähemmän pelottavalta.

Suurin merkitys oli kuitenkin työkavereilla. He olivat ja ovat loistoporukkaa, samoin läheistä yhteistyötä tekevien klinikoiden ihmiset. Klinikassa arvostettiin myös kaltaistani aktiivista järjestöihmistä, sain olla sellainen kuin olen.

Kandivaiheessa mielikuvani oli, että neurologia on jotenkin erityisen vaikeaa. Ehkä se johtuu siitä, että perusopinnoissa sitä opetetaan aika vähän. Nopeasti ymmärsin, että neurologia onkin ihan huikean looginen ala. Ei missään tapauksessa pidä paikkaansa ajatus, että jos oire on kummallinen, vaiva on neurologinen.

Ahaa-elämys akuuttineurologiasta syntyi, kun erikoistumisen alkuvaiheessa sain työskennellä neurovalvontayksikön lääkärinä ja myöhemmin teho-osastolla. Huomasin, että nopea päätöksenteko ja vastuunotto sopii luonteelleni. Että tässä voisi olla minun paikkani. Ja kyllä, myönnän olevani tyytyväinen, vaikka työ kuormittaa välillä valtavasti. Koen, että minua tarvitaan.

Olen saanut kouluttaa uusia neurologeja ja saanut nähdä, kuinka he alkavat oppia. Nähdessään vakavasti sairaan ihmisen neurologi osaa yleensä jo akuuttivaiheessa ajatella myös vähän pidemmälle. Se tuntuu hienolta.

Olen saanut kehittää koko erikoislääkärikoulutusta omalta osaltani eteenpäin. Ja bonuksena kaiken päälle olen saanut päivittäin nauraa varsin sarkastiselle huumorille.

Erikoisalan valinnalle saa antaa aikaa. Kaikkea ei tarvitse heti lääkäriksi valmistuessaan tietää.