“Vaihdoin lennossa kirurgialta”

– Juho Liukkonen, akuuttilääketieteen erikoislääkäri

Tähtäsin ortopediksi. Kirurgian runkokoulutus oli jo melkein kasassa, kun ylilääkäri nappasi käytävällä hihasta kiinni ja kysyi, olenko jo hakenut akuuttilääketieteen erikoistuvan virkaa. En tiedä, mistä hän näki kiinnostukseni alaan, en siitä koskaan hänen kanssaan jutellut. Mietin pari yötä ja päätin tarttua tilaisuuteen, joka tulikin sopivalla hetkellä. Perhesyistä en olisi voinut lähteä yliopistosairaalaan kirurgian opintoja viimeistelemään. Minusta myös tuntui, että kirurgia ei kokonaisuutena olisikaan minulle oikea ala. Minua harmitti, että lääkiksen jälkeen tiesin syvemmin vain terveyskeskustyöstä ja kirurgiasta. Lisäksi tykkäsin päivystää nimenomaan etupäivystäjänä työn monipuolisuuden ja arvaamattomuuden vuoksi.

Kirurgian opinnot eivät menneet erikoistumisen kannalta hukkaan, sain hyväksiluettua niitä akuuttilääketieteen puolella. Akuuttilääketiede on tuore ala, se elää ja muovautuu aktiivisesti. Olen ilokseni päässyt mukaan kehittämään koulutuksen sisältöä.

Akuuttilääkäriltä vaaditaan stressin ja epävarmuuden sietoa. Päivystyksessä joutuu tekemään asioita usein epävarmalta pohjalta, kiireessä ja paineen alla. Myös vuorovaikutustaitoja tarvitaan, jotta päästään nopeasti samalle taajuudelle potilaan kanssa. Yhteistyö hoitajien kanssa on tiivistä.

Akuuttilääkärin työ on intensiivistä lääkärin työtä parhaimmillaan ja pahimmillaan. Koskaan ei kuitenkaan tarvitse stressata töistä, sillä stressata ei voi: työvuoron tapahtumista ei voi tietää mitään etukäteen ja työvuoron jälkeen kollegat jäävät jatkamaan.

Erikoistumisen alkuvaiheessa lääkärit voivat tulla Jyväskylän keskussairaalan päivystykseen muutamaksi kuukaudeksi tutustumaan akuuttilääkärin työhön. Porukassamme innostus uuteen erikoisalaan on vahva ja helposti tarttuva.