“Isä antoi positiivisen esimerkin”

– Laura Tapiovaara, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri

Tiesin jo lääkiksen alkuvaiheessa, että minusta tulee korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri. Isäni antoi hyvän esimerkin ja tietoa alan monipuolisuudesta. Korvalääkäri saa halutessaan tehdä paljon kirurgisia toimenpiteitä, se viehättää minua. Potilaat tulevat klinikalle varsin moninaisten asioiden takia, joten toimenpiteet vaihtelevat mikrokirurgisista operaatioista tuumorikirurgiaan ja rekonstruktiivisiin leikkauksiin.

Myös tutkimuksessa käytetään paljon välineitä, kuten tähystimiä. Usein otetaan koepaloja ja poistetaan pieniä muutoksia.

Minusta tuntuu hyvältä olla tekemisissä ihmisille tärkeiden perustoimintojen äärellä: puhumisen, nielemisen, kuulon, haistamisen. Mielikuva, jossa korvalääkäri koko uransa putkittaa korvia ja leikkaa nielurisoja, ei ole sairaalatodellisuutta. Muun muassa suuret kallonpohjan ja kaulan alueen leikkaukset vaativat tekijöiltä paljon.

Korva-, nenä- ja kurkkutaudeissa on valittavana myös osa-alueita, joissa ei tarvitse operoida tai työskennellä akuuteissa tilanteissa, kuten allergologia ja kuulon kuntoutukseen liittyvät tehtävät.

Mielestäni tällä alalla kollegat ovat tosi hyviä tyyppejä, eivät lainkaan arrogantteja. Jokaisessa korvaklinikassa on ollut hyvä henki, sellaiseen ympäristöön on helppo tulla.

Bonuksena alalla on mahdollisuus pitää yksityisvastaanottoa, niin pidän itsekin. Myös päivystysrasite valmistumisen jälkeen on kevyempi kuin kirurgian aloilla.

Kasvojen alueella toimivalta korvalääkäriltä vaaditaan hyvää taitoa tulla toimeen ihmisten kanssa. Myös sorminäppäryys ja kolmiulotteinen ajattelukyky ovat valttia. Sairaalatyössä vaaditaan tiettyä kylmäpäisyyttä, jotta päätöksenteko sujuu tiukassa tilanteessa.